Heti alkuun, olkaa hyvät, pari kuvaa Lunasta (ja maisemista) eräänä sumuisena iltana:
Pakko todeta, että onhan tämä nätti paikka asua. On vaan jotenkin creepylla tavalla liian hiljainen iltaisin kun siinä arkipäivänä klo 22 jälkeen on jo niin hiljasta, että kuulee lähestulkoon oman sydämen sykkeensäkkin.
Lunasta nyt vielä sen verran, että ollaan jouduttu laittaa koulutusmoodi uudestaan päälle, kun neidin räksytys toisille koirille alkaa olla jo sitä luokkaa, että koko pitäjä raikaa. Aika ohraisesti on lähtenyt alkuun, mutta on lähes tulkoon oppinut sen, että käskystä istutaan oli tilanne sitten mikä tahansa. Kasvattaja neuvoi ottamaan esim. ruokaa mukaan lenkille, jolla sitten kiinnitetään Lunan huomio pois toisesta koirasta, mutta sen verran kova vouhottaja tuo koiruus on, että vaikka palvikinkkusiivua heilutteli nenän edessä niin ei mitään reagointia kinkkuun vaan siihen nimenomaan vastaantulijaan, oh well.
Tukan suhteen elämä on nyt ristiriitaista. Haluaisin niin kokopinkin takaisin, vaaleampana ja koralliseen vivahtavana kiitos. Haluan myös tavallaan vaan pitää pinkki/liila yhdistelmän ja tavallaan haluaisin liilaksi koko tukan joka on kaikista ideoista huonoin.. katsellaan sitä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti