Odottavan aika on pitkä

Siitä taitaa olla aikalailla 2,5 vuotta kun bloggeriin viimeksi tuli kirjauduttua...

Tuntuu, että loppujen lopuksi tässä parissa vuodessa ei ole tapahtunut mitään. Paitsi että on tapahtunut tosi paljon. Ihan alkajaisiksi, saarielämä jäi taakse 2018 syksyllä. Uusi paikka toi myös mukanaan uuden ammatin. Tai no, mä en ole vielä valmistunut, mutta oppisopimuksella tässä porskutetaan eteenpäin. Eli mulla on myös uusi ja ihan kiva työpaikka. Uuteen kaupunkiin mahtui myös uusia tuttavuuksia ja tää kaks vuotta on ollu siinäkin mielessä täynnä vilskettä, että ihmisiä on mun elämässä tullut ja mennyt. Onneksi kuitenkin enemmän tullut kuin mennyt, asiat on siis päällisin puolin kondiksessa.

Postaus jää hyvin koruttomaksi, sillä kirjottelen tätä töistä käsin. Tosin nyt mun pitäis palata sorvin ääreen. Voisin kuitekin yrittää elvyttää tätä blogia, vaikka ihan omaksi iloksi.

💓

5 kk

 

Oon ollu laiska. Nimittäin kirjottelun suhteen. Jotenkin vaan aika kulkee kuin siivillä ja tuntuu välillä turhalta kirjotella tänne. Omaksi iloksihan tämä vaan on, kun lukijoita ei sen kummemmin ole.

Noin viisi kuukautta edellisestä postauksesta. Mutta minkäs teet, mulla on joko pitkiä kirjotustaukoja tai ei taukoja ollenkaan. Oon vähän ääripäiden ihminen joka kategoriassa.


Elämä on ollut tuulista, ja kun tänne ei oo tullu mitään päiviteltyä hetkeen niin päiviteltävää on ainaki jonkinverran, ehkä.

Noh, alottettava on jostain, vaikka muutosta. Jätettiin haikein mielin meidän ensimmäinen yhteinen pesäpaikka ja vaihdettiin isoihin ympyröihin. Muuttomatkaa oli ovelta ovelle vaan metri, nimittäin hyökättiin naapuriasuntoon heti kun se vapautui. Koko hommahan lähti siitä, kun heitin vitsinä, että eiköhän viedä naapurin kämppä kuhan se siitä ekana pois muuttaa. Jotenkin sitten käytiin sitä katsomassa, ja ihastuttiin ihan ekana isoon keittiöön, jossa mahtuu hääräilemään kaksikin kerralla ilman kriisiä. ja myös se, ku makuuhuone ja olohuone on nyt omat erilliset huoneet.

Vanha kämppä tyhjennysprojektissa

 Ruokatauko❤️

Näytän uutta asuntoa sitten kuvien muodossa, kunhan saan kaiken ihan valmiiksi (vaikka asunnon sisustushan on ikuisuusprojekti).

Saavutin myös 20 vuoden iän. Nyt oon täysin täysi-ikäinen, paitsi ruotsinlaivalle en taida vieläkään päästä. 

Dina/Skunkki/Saapas (don't ask) on kasvanut kanssa ihan kauheasti! Niillä on kehittynyt Lunan kanssa viha-rakkaussuhde toisiaan kohtaan. Skunkki on taipuvainen viemään kaikki lelut ja luut mitä Lunalla on. Koska tottakai vain se, joka on jo toisella, kiinnostaa. Niiden nahistelu vaikuttaa välillä ihan samalta kuin kahden taaperoikäisen sisaruksenkin. 

 Heinäkuu

Samaisella reissulla pikkunen putosi laiturilta. Ei oppinut kerrasta, sillä keikkuu yhä laitureiden reunoilla...

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Jotenkin tuntui, että mulla ois ollu hirveesti asiaa tänne, mutta eipä ollutkaan. Oon varmaan unohtanut jotain. Enivei, yritän nyt taas kirjotella, vaikka ajankuluksi.

JUHANNUS

Torstaina pakattiin bemari täyteen ja lähdettiin kolmen tunnin mitaiselle ajoreissulle kera pahoinvoivien koirien kohti Hauhoa. 

Monelle juhannus on ryyppyjuhla, mutta ei ollut meille. Vietettiin sitä syömällä, vähän lisää syömällä ja uimalla. Käytiin myös juhannus saunassa ja tsekattiin kokko. Eli ihan peruskauraa siis. 

Koirat tykkäsi ihan hirveesti mökkeilystä, koska ne sai olla vapaana pihassa päivät pitkät. 

Ja pääsin toteutamaan mun hinkua kuvata luontoa.