Septum nenään ja fitnessiä

Kännykkäkämäsyyttä puskee taas, koska mulla ei ole harmaintakaan aavistusta missä järkkäri majailee. Ehkä se on mummilla, tai sitten tuolla tavarakasassa (näin pidän huolen tavaroistani part. 2000)

Otsikko kertoo, laitoin nenään septum -lävistyksen viime viikon maanantaina. Ihan hetken mielijohteesta (tai no olinhan mä sitä kaavaillu viime kesäsätä asti) mutta nyt kuitenkin pistin tuumasta toimeen.

Miksi tein itse? Syitä on monia. En halunnut maksaa (eikä mulla ollut rahaakaan) n. 50-70 e lävistyksestä, josta olin epävarma. Jos en tykkääkkään, voin ottaa pois hyvillä mielin, jolloin itse lävistyksestä ei seuraa isompaa rahahävikkiä. En myöskään halunnut kenenkään sormia/pihtejä mun nenään ja kaiken lisäksi halusin harjotusta läväreiden teosta.

Onneksi en lukenut internetin kauhutarinoita ennen itse prosessia. Oisin takuuvarmasti jättänyt tekemättä. Jokapuolella toitotettiin kuinka sattuu yms. Ei se kipu ollutkaan mitenkään ei-siedettävää.

Paraneminen sen sijaan, yääk. Nenä turpoaa perunaksi, koskee, menee tökkäämään vahingossa nenään ja hirvee kipu ja luvattomasti kirosanoja, ehkä vähän kyyneliäkin. Mulla on mennyt jo kaheksan päivää, ja tää on nyt vasta ei-niin-kivulias..

Siinä killuu sonninrengas

Sitten mun viimeaikaiseen fitness -villitykseen joka sai alkupotkun Merin kivasta kommentista, että muistutan allaolevan kuvan muijaa. Jassoo. Enhän minä ole tuon näköinen, vai olenko? Äkkiä vaa'alle kauhistelemaan. Jotain perää siinäkin on, oon lihonut. Inspiraatiota Proanan sivuilta #thispiration. 

Poimin sieltä kaikennäkösiä tsemppauskuvia ja treenihaasteita. Niikun esim. ton punnerushaasteen.

 Alotin tiukan kuurin HETI enkä "huomena" tai "ensi viikolla." Syön päivässä niin vähän kaloreita kuin mahollista(siinä kolmensadan ja viidensadan kieppeillä) ja liikun 3 h päivässä, vähintään. Kaksi kiloa lähti niin että hujahti. Ensi maanantaina punnitetaan taas ja katsotaan.

Siitä mun kolmen tunnin liikasta, teen Victoria Secret -mallien ohjelmia, joita linkkaan tohon alas. Pistän myös välillä vaan musan soimaan ja teen liikkeitä (esim. vatsalihaksia, kyykkyjä yms) ilman suurempia suunnitelmia, kuten vaikka vatsoja yhen kokonaisen biisin ajan. Se on oikeestaan kivaa ja aikaa vaan menee nopeesti. Parin päivän aikana oon alkanu tykkäämään siitä, että saa kiduttaa ittensä iha viimesilleen.

Mulla on fiilis, että nyt alotan jotain suurta. Kuvitella, että kieltäydyin eilen mutakakusta ja mokkapaloista. Itsekuri kasvaa!

TREENIOHJELMAT joita teen päivittäin: